perjantai 5. elokuuta 2011
torstai 28. heinäkuuta 2011
Lasketaanko Suomessa asuminen maailmalla olemiseksi?
Nyt oon kyllä ihan täysin tyytyväinen olooni, tiistaina kävin parissa haastattelussa ja toisessa paikassa olis heti töitä, kunhan saan kaupungista asunnon. Huomenna meen tsekkaa yhden, jospa siitä tulisi mulle koti?
Töissä olin viimeks tänään sellasen hullun päivän. 10 tuntia täyttä tohinaa! Ihanan erilaista verrattuna hevoshommiin, mutta kyllä toisinaan kaipaa sellasta ulkona ja eläinten kanssa tekemistä. Varsinkin kun kotona kaks kissaa vonkuu pihalle kävelylle (sisäkissat) ja toinen haluaa l a i d u n t a a .. Kyllä, se syö ruohoa ihan urakalla eikä pahemmin kävele kuin ruohotupsulta toiselle... Toinen sitten etenee senkin edestä ja kiljuu päivät pitkät ulos :D
Anteeksi hiljaiselo, mutta eipä tässä kummosia vielä tapahdu, ja oon ollu aika laiska selaamaan noita Saksan kuvia toistaseks läpi ja parhaiden valitseminen on vaikeeta!Lupaus pitää kuitenkin, kuvia on tulossa, samoin päivittelen tätä. Tosin mietin, että uusi ulkoasu voisi olla paikallaan, kunhan keksin sopivan teeman ja kuvasarjan ;)
Alla maailman parhaimmat kissat:
Töissä olin viimeks tänään sellasen hullun päivän. 10 tuntia täyttä tohinaa! Ihanan erilaista verrattuna hevoshommiin, mutta kyllä toisinaan kaipaa sellasta ulkona ja eläinten kanssa tekemistä. Varsinkin kun kotona kaks kissaa vonkuu pihalle kävelylle (sisäkissat) ja toinen haluaa l a i d u n t a a .. Kyllä, se syö ruohoa ihan urakalla eikä pahemmin kävele kuin ruohotupsulta toiselle... Toinen sitten etenee senkin edestä ja kiljuu päivät pitkät ulos :D
Anteeksi hiljaiselo, mutta eipä tässä kummosia vielä tapahdu, ja oon ollu aika laiska selaamaan noita Saksan kuvia toistaseks läpi ja parhaiden valitseminen on vaikeeta!Lupaus pitää kuitenkin, kuvia on tulossa, samoin päivittelen tätä. Tosin mietin, että uusi ulkoasu voisi olla paikallaan, kunhan keksin sopivan teeman ja kuvasarjan ;)
Alla maailman parhaimmat kissat:
 |
| Maailman laiduntavin, mutta komein sininen aby, Tintti! |
 |
| Maailman kaunein, suloisin ja kerjäävin Tyyne! |
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Im ready to go!
Yhteenvetoa... Mitäs tässä nyt sit kertoilis. Päiviä kerty Saksalandiassa 133, ratsastettuja hevosia (mukana laskuissa on ne joiden kanssa olen menny ravia liinan päässä) on valehtelematta ainakin 45, todennäkösesti enemmän. Tällä hetkellä tallissa on "alkuperäisistä" hevosista jäljellä kaiketi 10.
Kiloja karisi neljä tänä aikana.Se on kuitenkin aika paljon, kun niitä on viimeisen vajaan kahden vuoden aikana kadonnu viitisentoista... :) Rankkaa tää hevostelu. Vaikka luulen että suurin osa tostakin määrästä kerty Ypiksellä ekan vuoden aikana...
Moni on luvannu jo tulevansa ens vuonna Suomeen, kattoo kuin moni sen uhkauksen sitten toteuttaa. Ja mun pitää kuulemma vierailla ahkerasti täällä! Saksalaisia "telttädiscoja" jään kaipaamaan, meno on loistavaa, musiikki yleensä hyvää (vaikka samat dj:t kiertää kaikissa partyissä (; ) ja ihmiset ihanan sosiaalisia!
En pysty nyt oikeestaan ajattelemaan muuta kuin että jeee, SUOMEEN! Mulla on ollut mahtavaa täällä, mikäli ei lasketa yhtä maailmankaikkeuden vaikeinta ihmistä, mutta en ois uskonu että voi tuntua näin helpottavalta palata kotimaahan! Ja vaikka kuinka vakuutin että täältä en heti oo pois lähdössä, niin kai sekin on ylpeyttä, että pystyy puheensa perumaan ;) Ens viikolla on jo töitä kovasti merkattu työvuorolistaan ja yks haastattelukin on jo tiedossa!
Parin tunnin päästä meen parin kaverin kanssa syömään ravintolaan, toivottavasti saan itteni pidettyä hallinnassa enkä ala parkumaan kovinkaan julkisesti :)
Kuvakoosteen laitan myöhemmin, niin pääsette fiilistelemään parhaita otoksia ;)
http://www.hof-heisterbusch.de/gallery.php?pferd_id=393&lang=en&p=1544
Tässä vaiheessa kiitän lukijoita! Toivottavasti nautitte tästä Saksan reissusta :P Oon ehkä koukuttunu tähän bloggaamiseen sen verran että don't worry, jatkoa on luvassa! Keittiössä kun yleensä sattuu ja tapahtuu, asiakkaat ovat AINA oikeassa ja keittiömestarit ovat häijyjä ja kaksimielisiä ;)
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Aijai.
Ai että oli kiva kyntää tänään maneesia naamallaan, kun yks hepo päätti kiskasta juoksuttaessa, kun se näki "mörön". Siitä sitten turvalleni ja nyt on vasen käsivarsi, lapaluu, niskat ja selkä kipeinä. Pakkohan siinä oli lepäämään lähtee, kun vihlas välillä jostakin kohtaa...
Tässä ois viis päivää enää jäljellä Saksassa ja ihana Suomi odottaa! Jos siellä viihtyis nyt pidempään... Ja tarina saa uuden kulun, ratsastussaappaat narikkaan, kokin takkia niskaan?
Muuttoa suunnittelen ja moneen paikkaan oon hakemuksen laittanu, toivottavasti tärppäis!
Kirjotan tänne vielä koosteen tästä Saksan ajasta, kunhan pää selkenee hieman tästä. Ja ehkä jatkan bloggailua, vaikken maailmalla varsinaisesti viiletä hetkeen ;) Mutta kyllähän sitä elämässä yleensä tapahtuu kummallisuuksia! Ja tokihan mulla juttua pisaa kavioeläimistä ja niiden sielunelämästä, niin että jutunjuurta ei tarvii edes väkisin kaivaa mielensopukoista.
Olo on haikee ja maanantaina varmasti pääsee itku, vaikka niin paljon oon huonojakin hetkiä täällä kokenu. Mutta ehkä yks ihminen ei mun maailmaa saa kaadettua?
Tässä ois viis päivää enää jäljellä Saksassa ja ihana Suomi odottaa! Jos siellä viihtyis nyt pidempään... Ja tarina saa uuden kulun, ratsastussaappaat narikkaan, kokin takkia niskaan?
Muuttoa suunnittelen ja moneen paikkaan oon hakemuksen laittanu, toivottavasti tärppäis!
Kirjotan tänne vielä koosteen tästä Saksan ajasta, kunhan pää selkenee hieman tästä. Ja ehkä jatkan bloggailua, vaikken maailmalla varsinaisesti viiletä hetkeen ;) Mutta kyllähän sitä elämässä yleensä tapahtuu kummallisuuksia! Ja tokihan mulla juttua pisaa kavioeläimistä ja niiden sielunelämästä, niin että jutunjuurta ei tarvii edes väkisin kaivaa mielensopukoista.
Olo on haikee ja maanantaina varmasti pääsee itku, vaikka niin paljon oon huonojakin hetkiä täällä kokenu. Mutta ehkä yks ihminen ei mun maailmaa saa kaadettua?
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Nyt kun voiskin...
....( jos sisu antais periks) juosta Suomeen. Mutta kun pitää olla niin itsepäinen!
Elo tässä mestassa loppuu viimeistään tän kuun lopussa, aikasemmin jos löydän muuta. No panic, työn ettiminenhän onnistuu kolmessa viikossa. Tai sit ei. Kuten aikasempi kokemus näytti. Aloin laittamaan hakemuksia marraskuussa miljoonaan keittiöalan paikkaan ja parista paikasta kuului ylipäätänsä jotain. Hevoshommiian aloin hakemaan tammikuussa ja kyllähän näitä hommia riittäis, mutta paikan valitseminen on sellasta taidetta, että huhhuh.
Tästä paikasta ei oo mitään sanottavaa, kun en keksi kuin muutaman mukavan jutun. Mutta jos odotetaan että pitäis kuulua porukkaan, mutta silti jätetään asioita kertomatta, ei viitsitä kääntää asioita, (vaikka osan ymmärränkin.Tosin nää ei edes taida tajuta että kyllä mä ymmärrän aika paljon.), ei kerrota että hei, tänään syödään sitten ulkona, vaan huomaan tän asian vasta seuraavana päivänä, kun pihalla lojuu astiat ja tyhjät pullot.
Okei, seuraavaks näiden kannattaa tosiaankin palkata ihminen puolasta vaihteeks niin se voikin sopeutua tähän yhteisöön. Parhaani yritin, sisulla menin viimiset kuukaudet. Mutta ihan oikeesti, aikuiselta ihmiseltä odotin vähän parempaa käytöstä, en mielenosoittamista, puhelakkoja ja nälvimistä.
Mä kuitenkin tykkään Saksasta ja elämästä täällä ja haluisin oppia kielen hyvin. Mutta välillä tulee kieltämättä pirun synkkiä hetkiä ja mietin vaan että mitä helkuttia mä oikeesti täältä etin.
Nyt tarvisin olkapäätä, ja kappas, sellasta ei olekaan lähellä...
Onneks on Pauksi, Suippa ja Petruska jotka on jaksanu kuunnella <3 Ja vanhemmat tietty <3
Nyt kun alkaa miettimään, niin onko mulla mitään syytä, miks jäisin Saksaan? Miksen vois mennä Suomeenkin, ainakaan ei tarvis enkkua puhua koko aikaa....
Elo tässä mestassa loppuu viimeistään tän kuun lopussa, aikasemmin jos löydän muuta. No panic, työn ettiminenhän onnistuu kolmessa viikossa. Tai sit ei. Kuten aikasempi kokemus näytti. Aloin laittamaan hakemuksia marraskuussa miljoonaan keittiöalan paikkaan ja parista paikasta kuului ylipäätänsä jotain. Hevoshommiian aloin hakemaan tammikuussa ja kyllähän näitä hommia riittäis, mutta paikan valitseminen on sellasta taidetta, että huhhuh.
Tästä paikasta ei oo mitään sanottavaa, kun en keksi kuin muutaman mukavan jutun. Mutta jos odotetaan että pitäis kuulua porukkaan, mutta silti jätetään asioita kertomatta, ei viitsitä kääntää asioita, (vaikka osan ymmärränkin.Tosin nää ei edes taida tajuta että kyllä mä ymmärrän aika paljon.), ei kerrota että hei, tänään syödään sitten ulkona, vaan huomaan tän asian vasta seuraavana päivänä, kun pihalla lojuu astiat ja tyhjät pullot.
Okei, seuraavaks näiden kannattaa tosiaankin palkata ihminen puolasta vaihteeks niin se voikin sopeutua tähän yhteisöön. Parhaani yritin, sisulla menin viimiset kuukaudet. Mutta ihan oikeesti, aikuiselta ihmiseltä odotin vähän parempaa käytöstä, en mielenosoittamista, puhelakkoja ja nälvimistä.
Mä kuitenkin tykkään Saksasta ja elämästä täällä ja haluisin oppia kielen hyvin. Mutta välillä tulee kieltämättä pirun synkkiä hetkiä ja mietin vaan että mitä helkuttia mä oikeesti täältä etin.
Nyt tarvisin olkapäätä, ja kappas, sellasta ei olekaan lähellä...
Onneks on Pauksi, Suippa ja Petruska jotka on jaksanu kuunnella <3 Ja vanhemmat tietty <3
Nyt kun alkaa miettimään, niin onko mulla mitään syytä, miks jäisin Saksaan? Miksen vois mennä Suomeenkin, ainakaan ei tarvis enkkua puhua koko aikaa....
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Carpe diem!
Nyt mun aivotoiminta on hyvinkin runsasta ja päässä pyörii tuhansia, ellei jopa miljoonia asioita! Miten mä selviän niiden kanssa? Jää nähtäväks!
Muutoksen tuulet taitaa alkaa puhaltaa tän kuun aikana. Toisaalta huojentavaa, kun on tehnyt jonkun päätöksen, mutta sen loppuuvieminen on sitten toinen juttu. Mutta kerranhan täällä vaan eletään ja sen mukaan on elettävä! Vaakakuppeja on kuitenkin yleensä kaks.
Paljastan lisää salaisuuksia, kun saan asioihin jotain tolkkua ;)
Pari päivää sit mun yks nuori heppa oli toooosi tuhma, kun olin kiipeemäs selkään. Jalka jalustimeen ja ihan tavalliseen, rauhalliseen tapaan olin menossa sinne selkään kun tää otus hyppää kynttilänä pystyyn. Minkäs siinä teet ku heittäydyt alas, kierit pois jaloista ja pyyhkäset enimmät hiekat pois ja eiku takasin! Ihan hienosti se sit oli, tais ittekin heppa vähän pelästyä tilannetta, koska tänään se oli sit enkeli!
Ärsyttää vaan, kun mulla on aika vähän näitä hevosia ratsastettavana tällä hetkellä ja mitään palautetta en saa. Yhenkin kans olin tehny töitä tosi paljon, kun se on ollu arka ja tadaa, kun tuun lomalta ja katon kun sitä juoksutetaan niin eikös se oo alottanu saman pelleilyn uudestaan (josta sain sen jo luopumaan pari kuukautta sitten. Ärrrrmmuuurrrr.) No ei oo mun ongelma.
Nyt ei voi sanoo et ois kauheen rankkaa, meitä on neljä,vaikka V on lomalla kaks viikkoo. Mun ei oo tarvinnu edes ruokkia, aamusin vaan kastelen maneesin. Hohhoij.
Muutoksen tuulet taitaa alkaa puhaltaa tän kuun aikana. Toisaalta huojentavaa, kun on tehnyt jonkun päätöksen, mutta sen loppuuvieminen on sitten toinen juttu. Mutta kerranhan täällä vaan eletään ja sen mukaan on elettävä! Vaakakuppeja on kuitenkin yleensä kaks.
Paljastan lisää salaisuuksia, kun saan asioihin jotain tolkkua ;)
Pari päivää sit mun yks nuori heppa oli toooosi tuhma, kun olin kiipeemäs selkään. Jalka jalustimeen ja ihan tavalliseen, rauhalliseen tapaan olin menossa sinne selkään kun tää otus hyppää kynttilänä pystyyn. Minkäs siinä teet ku heittäydyt alas, kierit pois jaloista ja pyyhkäset enimmät hiekat pois ja eiku takasin! Ihan hienosti se sit oli, tais ittekin heppa vähän pelästyä tilannetta, koska tänään se oli sit enkeli!
Ärsyttää vaan, kun mulla on aika vähän näitä hevosia ratsastettavana tällä hetkellä ja mitään palautetta en saa. Yhenkin kans olin tehny töitä tosi paljon, kun se on ollu arka ja tadaa, kun tuun lomalta ja katon kun sitä juoksutetaan niin eikös se oo alottanu saman pelleilyn uudestaan (josta sain sen jo luopumaan pari kuukautta sitten. Ärrrrmmuuurrrr.) No ei oo mun ongelma.
Nyt ei voi sanoo et ois kauheen rankkaa, meitä on neljä,vaikka V on lomalla kaks viikkoo. Mun ei oo tarvinnu edes ruokkia, aamusin vaan kastelen maneesin. Hohhoij.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Loma ohitse on!
Katselin alla avautuvaa tilkkutäkkiä. Maan kamara alkoi hiljalleen lähestyä lentokoneen laskiessa korkeutta. Satuin vilkaisemaan ikkunapaikaltani käytävän toiselle puolelle ja sydän hypähti....
Lento Suomeen tapahtui tasan kaks viikkoa sitten. Mentiin Suipan kanssa yhtä matkaa kentälle, ja se raukka joutu odottamaan konettaan iltakymmeneen asti ja jatkolento Riikasta oli tehnyt kivat ja lähteny etuajassa, vaikka 10 ihmstä puuttu koneesta. Outoa, sanoisinko. Omat lennot suju hienosti, mitä nyt Köpis-Hki lähtö tapahtui 30 min myöhässä, mutta se kirittiin kiinni kahellakymmenellä minuutilla. Nukuin koneessa taas lahjakkaasti :)
Torstaina ajettiin sitten iltapäivällä kohti Ypäjää ja käväsin kotona hakemassa uudet piilarit, kun kaks viimestä paria oli aiheuttanu mulle sellaset silmätulehdukset että vuoronperään molemmat silmät vuoti kolme päivää. silmätipat autto vähän.
Ypäjällä saatiin ohjeet seuraavaa päivää varten ja sitten kohti paikallista :) Kyllä se kylmä siideri terasilla on hyvää monen kuukauden jälkeen!
Perjantaina ja lauantaina toimin ruotsalaisen koulutuomarin sihteerinä neljässä kansainvälisessä luokassa. Ja niin kulunut lause kuin se onkaan, niin katsomalla oppii. Varsinkin jos on asiantuntija vieressä! Meillä toimi yhteistyö loistavasti ja vaikka välillä mulla meni joku kommentti ohi, tai en ollut varma kuinka joku sana kirjotettiin, niin sitten se käytiin ohjelman loputta läpi. Omaksi lemppariks nousi tanskalainen ratsukko Bo Hoestrup-Cajo. Siinä oli vaan jotakin, varsinkin Kürin lopussa, kun mies ratkesi halaamaan hevostaan pitkään ja hartaasti ja taisinpa jotakin kimaltavaa nähdä miehen silmissä. Olin kuitenkin aivan ratsukon edessä C-pisteessä!
Sunnuntaina olikin vuorossa taas uutta, sillä toimin sihteerinä eri tuomarille ja vieläpä vapaaohjelmassa! Alun kohtien etsimisen jälkeen pystyin jo seuraamaankin suorituksia! !Katsottiin yhen kaverin kanssa derbyluokka paria vikaa lukuunottamatta, kunnes sade ylty sen verran että päätettiin lähteä ennen pahinta ryysistä.
Ypäjä-reissu siis onnistui ihan kivasti ja nyt voin sanoa ettei kyllä sinne pahemmin enää kaipaa! Kun siihen sai näinkin paljon jo etäisyyttä, niin näkee senkin kylän vähän eri kantilta :P
Junan ikkunaa pitkin valui vesivanoja. Suomen kesä ja lähestyvä keskikesän juhla taidettaisiin viettää tuttuun tapaan kosteissa merkeissä...
Maanantaina suuntasin siskon kanssa Helsingistä junalla kohti Lieksaa ja mökkiä. Tiistaina vaan löhöilyä ja kellon ympäri mukkumista+päikkärit kissan kanssa sohvalla.
Keskiviikkona oli vuorossa kotimaan matkailua ja auto kohti Kolia. Huipulta avautu kyllä mahtava näköala kukkuloineen kaikkineen. Äitin kanssa mentiin alas hiihtohissillä, joka on kesäisin maisema käytössä. Ihme kyllä päivä oli osittain aurinkoinen!
Torstaina käytiin ihan ihmisten ilmoilla ja illalla taas saunassa, kuten tiistainakin. Järveen en rohjennu :) Mikä kumma siinä on, että lapsena sitä pulikoi onnellisena jossain +12 asteisessa vedessä, mutta mitä vanhemmaks sitä tulee, niin sitä korkeemmat vaatimukset?
Perjantaina mut ajettiin Joensuun juna-asemalle ja nenä kohden Jämsää, Himosta ja juhannusta!
Hauskaahan siellä oli ja artistit veti hienosti. Tosin en kyl oikeesti ymmärrä mitä hienoo Nygårdissä on. Okei, sanotukset poikkee radikaalisti muista, mutta hei c'mon!;)
Sunnuntaina sain tytöt Soshkan autoon kymmeneltä ja lähettiin ajelemaan kohti etelää ilman ruuhkia.
Illalla piipahdin viel naapurilla iltakahveella turisemassa mukavia (:
Maanantaina taas Hki.
Ihana loma oli, kiitos kaikille vielä! Oli ihana nähdä tuttuja naamoja, ihana tutustua uusiin ihmisiin, ihana juoda siideriä ihanassa seurassa ja ah, suomalainen ruoka! Sitä ei voita mikään!
... Ikkunasta mun oikeelta puolelta avautu varmaan yks hienoimmista näystä. Pilvikumpareet kelluin vuoren huippujen päällä ja vuorijono jatkoi loputtomiin. Alpit. Siinä hetken mielijohteestä päätin että tonne mun on päästävä vielä. Taas yks uus juttu tee-elämän-aikana.listaan!
Tiistaina lensin suoralla lennolla Helsingistä Müncheniin. Lentokoneessa on paha nukkua, keskipenkillä oon joskus Englannista tullessa pilkkiny komeesti (hyvä ettei kuola oo valunu (;) ja ikkunapaikalla vääntyy niska :/ Heräsin kapteenin kuuluttaessa että seuraavaksi alla on Praha, lentokorkeus noin 4 km ja kohteessa on erittäin hieno ilma.
(Mun ruumasta tulleeseen laukkuun oli isketty security checked tarra, häh? Ei siel ollu ku pari siideriä!)
Keli oli kyllä mitä hienoin, kävelin ympäriinsä ja litkin juomista ja ostin maailman toisteks parasta jätskiä! Kolme palloa, appelsiinijogurtti, kookos jja tiramisu! Namananananam!
Annoin katseen halkoa maisemaa. Tumman vihreitä maissipeltoja reunustivat kullanhohtavat venhäpellot. Siellä täällä oli rypäs valkoisia taloja punaislla tiilikatoilla ja keskeltä kohosi kirkon torni. Välillä juna sukelsi tunneliin, jossa korvat napsahtivat lukkoon, mutta pian taas aurikoinen maisema kiisi esiin. Kukkulat kohosivat kohti taivaita ja laaksoja verhosi lehtipuiden runsas kasvusto. Laskeva aurinko värjäsi valkeat talot oranssin eri sävyihin ja pian se katosi jonkin kukkalan taakse, kun oltiin Hampurin liepeillä.
Torstaina ajettiin sitten iltapäivällä kohti Ypäjää ja käväsin kotona hakemassa uudet piilarit, kun kaks viimestä paria oli aiheuttanu mulle sellaset silmätulehdukset että vuoronperään molemmat silmät vuoti kolme päivää. silmätipat autto vähän.
Ypäjällä saatiin ohjeet seuraavaa päivää varten ja sitten kohti paikallista :) Kyllä se kylmä siideri terasilla on hyvää monen kuukauden jälkeen!
Perjantaina ja lauantaina toimin ruotsalaisen koulutuomarin sihteerinä neljässä kansainvälisessä luokassa. Ja niin kulunut lause kuin se onkaan, niin katsomalla oppii. Varsinkin jos on asiantuntija vieressä! Meillä toimi yhteistyö loistavasti ja vaikka välillä mulla meni joku kommentti ohi, tai en ollut varma kuinka joku sana kirjotettiin, niin sitten se käytiin ohjelman loputta läpi. Omaksi lemppariks nousi tanskalainen ratsukko Bo Hoestrup-Cajo. Siinä oli vaan jotakin, varsinkin Kürin lopussa, kun mies ratkesi halaamaan hevostaan pitkään ja hartaasti ja taisinpa jotakin kimaltavaa nähdä miehen silmissä. Olin kuitenkin aivan ratsukon edessä C-pisteessä!
Sunnuntaina olikin vuorossa taas uutta, sillä toimin sihteerinä eri tuomarille ja vieläpä vapaaohjelmassa! Alun kohtien etsimisen jälkeen pystyin jo seuraamaankin suorituksia! !Katsottiin yhen kaverin kanssa derbyluokka paria vikaa lukuunottamatta, kunnes sade ylty sen verran että päätettiin lähteä ennen pahinta ryysistä.
Ypäjä-reissu siis onnistui ihan kivasti ja nyt voin sanoa ettei kyllä sinne pahemmin enää kaipaa! Kun siihen sai näinkin paljon jo etäisyyttä, niin näkee senkin kylän vähän eri kantilta :P
Junan ikkunaa pitkin valui vesivanoja. Suomen kesä ja lähestyvä keskikesän juhla taidettaisiin viettää tuttuun tapaan kosteissa merkeissä...
Maanantaina suuntasin siskon kanssa Helsingistä junalla kohti Lieksaa ja mökkiä. Tiistaina vaan löhöilyä ja kellon ympäri mukkumista+päikkärit kissan kanssa sohvalla.
Keskiviikkona oli vuorossa kotimaan matkailua ja auto kohti Kolia. Huipulta avautu kyllä mahtava näköala kukkuloineen kaikkineen. Äitin kanssa mentiin alas hiihtohissillä, joka on kesäisin maisema käytössä. Ihme kyllä päivä oli osittain aurinkoinen!
Perjantaina mut ajettiin Joensuun juna-asemalle ja nenä kohden Jämsää, Himosta ja juhannusta!
Hauskaahan siellä oli ja artistit veti hienosti. Tosin en kyl oikeesti ymmärrä mitä hienoo Nygårdissä on. Okei, sanotukset poikkee radikaalisti muista, mutta hei c'mon!;)
Sunnuntaina sain tytöt Soshkan autoon kymmeneltä ja lähettiin ajelemaan kohti etelää ilman ruuhkia.
Illalla piipahdin viel naapurilla iltakahveella turisemassa mukavia (:
Maanantaina taas Hki.
Ihana loma oli, kiitos kaikille vielä! Oli ihana nähdä tuttuja naamoja, ihana tutustua uusiin ihmisiin, ihana juoda siideriä ihanassa seurassa ja ah, suomalainen ruoka! Sitä ei voita mikään!
... Ikkunasta mun oikeelta puolelta avautu varmaan yks hienoimmista näystä. Pilvikumpareet kelluin vuoren huippujen päällä ja vuorijono jatkoi loputtomiin. Alpit. Siinä hetken mielijohteestä päätin että tonne mun on päästävä vielä. Taas yks uus juttu tee-elämän-aikana.listaan!
Tiistaina lensin suoralla lennolla Helsingistä Müncheniin. Lentokoneessa on paha nukkua, keskipenkillä oon joskus Englannista tullessa pilkkiny komeesti (hyvä ettei kuola oo valunu (;) ja ikkunapaikalla vääntyy niska :/ Heräsin kapteenin kuuluttaessa että seuraavaksi alla on Praha, lentokorkeus noin 4 km ja kohteessa on erittäin hieno ilma.
(Mun ruumasta tulleeseen laukkuun oli isketty security checked tarra, häh? Ei siel ollu ku pari siideriä!)
Keli oli kyllä mitä hienoin, kävelin ympäriinsä ja litkin juomista ja ostin maailman toisteks parasta jätskiä! Kolme palloa, appelsiinijogurtti, kookos jja tiramisu! Namananananam!
Annoin katseen halkoa maisemaa. Tumman vihreitä maissipeltoja reunustivat kullanhohtavat venhäpellot. Siellä täällä oli rypäs valkoisia taloja punaislla tiilikatoilla ja keskeltä kohosi kirkon torni. Välillä juna sukelsi tunneliin, jossa korvat napsahtivat lukkoon, mutta pian taas aurikoinen maisema kiisi esiin. Kukkulat kohosivat kohti taivaita ja laaksoja verhosi lehtipuiden runsas kasvusto. Laskeva aurinko värjäsi valkeat talot oranssin eri sävyihin ja pian se katosi jonkin kukkalan taakse, kun oltiin Hampurin liepeillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)