Ai että oli kiva kyntää tänään maneesia naamallaan, kun yks hepo päätti kiskasta juoksuttaessa, kun se näki "mörön". Siitä sitten turvalleni ja nyt on vasen käsivarsi, lapaluu, niskat ja selkä kipeinä. Pakkohan siinä oli lepäämään lähtee, kun vihlas välillä jostakin kohtaa...
Tässä ois viis päivää enää jäljellä Saksassa ja ihana Suomi odottaa! Jos siellä viihtyis nyt pidempään... Ja tarina saa uuden kulun, ratsastussaappaat narikkaan, kokin takkia niskaan?
Muuttoa suunnittelen ja moneen paikkaan oon hakemuksen laittanu, toivottavasti tärppäis!
Kirjotan tänne vielä koosteen tästä Saksan ajasta, kunhan pää selkenee hieman tästä. Ja ehkä jatkan bloggailua, vaikken maailmalla varsinaisesti viiletä hetkeen ;) Mutta kyllähän sitä elämässä yleensä tapahtuu kummallisuuksia! Ja tokihan mulla juttua pisaa kavioeläimistä ja niiden sielunelämästä, niin että jutunjuurta ei tarvii edes väkisin kaivaa mielensopukoista.
Olo on haikee ja maanantaina varmasti pääsee itku, vaikka niin paljon oon huonojakin hetkiä täällä kokenu. Mutta ehkä yks ihminen ei mun maailmaa saa kaadettua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti