Katselin alla avautuvaa tilkkutäkkiä. Maan kamara alkoi hiljalleen lähestyä lentokoneen laskiessa korkeutta. Satuin vilkaisemaan ikkunapaikaltani käytävän toiselle puolelle ja sydän hypähti....
Lento Suomeen tapahtui tasan kaks viikkoa sitten. Mentiin Suipan kanssa yhtä matkaa kentälle, ja se raukka joutu odottamaan konettaan iltakymmeneen asti ja jatkolento Riikasta oli tehnyt kivat ja lähteny etuajassa, vaikka 10 ihmstä puuttu koneesta. Outoa, sanoisinko. Omat lennot suju hienosti, mitä nyt Köpis-Hki lähtö tapahtui 30 min myöhässä, mutta se kirittiin kiinni kahellakymmenellä minuutilla. Nukuin koneessa taas lahjakkaasti :)
Torstaina ajettiin sitten iltapäivällä kohti Ypäjää ja käväsin kotona hakemassa uudet piilarit, kun kaks viimestä paria oli aiheuttanu mulle sellaset silmätulehdukset että vuoronperään molemmat silmät vuoti kolme päivää. silmätipat autto vähän.
Ypäjällä saatiin ohjeet seuraavaa päivää varten ja sitten kohti paikallista :) Kyllä se kylmä siideri terasilla on hyvää monen kuukauden jälkeen!
Perjantaina ja lauantaina toimin ruotsalaisen koulutuomarin sihteerinä neljässä kansainvälisessä luokassa. Ja niin kulunut lause kuin se onkaan, niin katsomalla oppii. Varsinkin jos on asiantuntija vieressä! Meillä toimi yhteistyö loistavasti ja vaikka välillä mulla meni joku kommentti ohi, tai en ollut varma kuinka joku sana kirjotettiin, niin sitten se käytiin ohjelman loputta läpi. Omaksi lemppariks nousi tanskalainen ratsukko Bo Hoestrup-Cajo. Siinä oli vaan jotakin, varsinkin Kürin lopussa, kun mies ratkesi halaamaan hevostaan pitkään ja hartaasti ja taisinpa jotakin kimaltavaa nähdä miehen silmissä. Olin kuitenkin aivan ratsukon edessä C-pisteessä!
Sunnuntaina olikin vuorossa taas uutta, sillä toimin sihteerinä eri tuomarille ja vieläpä vapaaohjelmassa! Alun kohtien etsimisen jälkeen pystyin jo seuraamaankin suorituksia! !Katsottiin yhen kaverin kanssa derbyluokka paria vikaa lukuunottamatta, kunnes sade ylty sen verran että päätettiin lähteä ennen pahinta ryysistä.
Ypäjä-reissu siis onnistui ihan kivasti ja nyt voin sanoa ettei kyllä sinne pahemmin enää kaipaa! Kun siihen sai näinkin paljon jo etäisyyttä, niin näkee senkin kylän vähän eri kantilta :P
Junan ikkunaa pitkin valui vesivanoja. Suomen kesä ja lähestyvä keskikesän juhla taidettaisiin viettää tuttuun tapaan kosteissa merkeissä...
Maanantaina suuntasin siskon kanssa Helsingistä junalla kohti Lieksaa ja mökkiä. Tiistaina vaan löhöilyä ja kellon ympäri mukkumista+päikkärit kissan kanssa sohvalla.
Keskiviikkona oli vuorossa kotimaan matkailua ja auto kohti Kolia. Huipulta avautu kyllä mahtava näköala kukkuloineen kaikkineen. Äitin kanssa mentiin alas hiihtohissillä, joka on kesäisin maisema käytössä. Ihme kyllä päivä oli osittain aurinkoinen!
Torstaina käytiin ihan ihmisten ilmoilla ja illalla taas saunassa, kuten tiistainakin. Järveen en rohjennu :) Mikä kumma siinä on, että lapsena sitä pulikoi onnellisena jossain +12 asteisessa vedessä, mutta mitä vanhemmaks sitä tulee, niin sitä korkeemmat vaatimukset?
Perjantaina mut ajettiin Joensuun juna-asemalle ja nenä kohden Jämsää, Himosta ja juhannusta!
Hauskaahan siellä oli ja artistit veti hienosti. Tosin en kyl oikeesti ymmärrä mitä hienoo Nygårdissä on. Okei, sanotukset poikkee radikaalisti muista, mutta hei c'mon!;)
Sunnuntaina sain tytöt Soshkan autoon kymmeneltä ja lähettiin ajelemaan kohti etelää ilman ruuhkia.
Illalla piipahdin viel naapurilla iltakahveella turisemassa mukavia (:
Maanantaina taas Hki.
Ihana loma oli, kiitos kaikille vielä! Oli ihana nähdä tuttuja naamoja, ihana tutustua uusiin ihmisiin, ihana juoda siideriä ihanassa seurassa ja ah, suomalainen ruoka! Sitä ei voita mikään!
... Ikkunasta mun oikeelta puolelta avautu varmaan yks hienoimmista näystä. Pilvikumpareet kelluin vuoren huippujen päällä ja vuorijono jatkoi loputtomiin. Alpit. Siinä hetken mielijohteestä päätin että tonne mun on päästävä vielä. Taas yks uus juttu tee-elämän-aikana.listaan!
Tiistaina lensin suoralla lennolla Helsingistä Müncheniin. Lentokoneessa on paha nukkua, keskipenkillä oon joskus Englannista tullessa pilkkiny komeesti (hyvä ettei kuola oo valunu (;)
ja ikkunapaikalla vääntyy niska :/ Heräsin kapteenin kuuluttaessa että seuraavaksi alla on Praha, lentokorkeus noin 4 km ja kohteessa on erittäin hieno ilma.
(Mun ruumasta tulleeseen laukkuun oli isketty security checked tarra, häh? Ei siel ollu ku pari siideriä!)
Keli oli kyllä mitä hienoin, kävelin ympäriinsä ja litkin juomista ja ostin maailman toisteks parasta jätskiä! Kolme palloa, appelsiinijogurtti, kookos jja tiramisu! Namananananam!
Annoin katseen halkoa maisemaa. Tumman vihreitä maissipeltoja reunustivat kullanhohtavat venhäpellot. Siellä täällä oli rypäs valkoisia taloja punaislla tiilikatoilla ja keskeltä kohosi kirkon torni. Välillä juna sukelsi tunneliin, jossa korvat napsahtivat lukkoon, mutta pian taas aurikoinen maisema kiisi esiin. Kukkulat kohosivat kohti taivaita ja laaksoja verhosi lehtipuiden runsas kasvusto. Laskeva aurinko värjäsi valkeat talot oranssin eri sävyihin ja pian se katosi jonkin kukkalan taakse, kun oltiin Hampurin liepeillä.
