Oh, this has gotta be the good life!

Vaikka huonoja hetkiä ja v**utushetkiä tuleekin. Kuten erään työntekijän kohdalla, jolla on henk.kohtasia ongelmia ja ne heijastuu työntekoon. "Is he stupid or Stupid?" Tilanne näyttää tän työpaikan kohdalla nyt huonolta tälle työntekijälle. Tschüs, ei tuu ikävä! Mutta eihän se työnantajalle helppo paikka oo nakata työntekijää pihalle. Ainakaan siinä tilanteessa, että kyseessä olis sellanen, joka on ollut kauan töissä.

Lisäks mulla pääs tänään pitkästä aikaa kiukun ja väsymyksen kyyneleitä, kun oon raatanu niska limassa ( siis eihän meillä stressata, mut kun ratsastaa ~8 konia/pv plus ruokinnat ni väsy tulee) kaks viikkoo, yliväsymyksen kynnys on kai jo ohitettu ja sit toinen työntekijä palautuu takaisin. Sen loppukoe ei menny ihan käsiksen mukaan, joten eihän se tänään sitten töitä tiettykään pahemmin tehny...  Mut hei, aina ei voi voittaa ja virheistä oppii, vaikka sit kantapään kautta. Lisää reeniä, niin hyvä tulee! Kyl pystyn samaistumaan fiilikseen, oon mäkin kokenu koulussa monta huonoo hetkee. Kun tuntuu itsestä hyvälle, niin toisen mielestä se näyttää kamallalle.

Sen sijaan minä ratsastin hienoilla hepoilla <3 Uccella ja Heidi oli staroja. Ehkäpä kuvamateriaalia saatte ihailtavaksi tulevaisuudessa. Lisäks menin suomenhevosen sukulaisen, tälläsen:

Graziella

Graziella on ihan kiva, sitä on ajettu myös entisessä kodissa. Ja sit suomessa jotkut suunnittelee suomenhevosen myyntiä ulkomaille. Ei niille kuulkaa ihan heti markkinarakoa löydy, täältä keski-Euroopasta löytyy haflingerit, freibergerit ja sit tälläsiä sveitsin tuonteja. Vaika suokeilla ehkä hyppykykyä löytyy enempi.
Hmm, sit menin ravikone-Wüstenblumen. Siis oikeesti, tää pv on sellanen 155 cm korkee poni, jolla on niin lentävä askel, etten mä pysty hallitsemaan itteäni siellä selässä :D Saan pitää kielen keskellä suuta siitymisissä, ettei se heitä mua etu-tai takakaaren yli ;)

Kävin kaupassa nyt illalla. Olin rättipoikki ja suuntasin leipähyllylle, kun kaikki leivät oli loppu kotona. Sähköpyörätuolissa istuva herrasmies antoi mun valita ensin ja sitten se alkoi puhumaan mulle. Ekan lauseen viel tajusin, mut sitten oli pakko todeta etten puhu saksaa. "Ach so, are you irish or british?" "I'm finnish" "OOO, really?" Ja sit se kerto jostain hyvästä ystävästään joka asuu Ruotsissa ja siihen päälle se selitti vielä jotain hirvieläinlukuja Suomesta ja näytti hattuaan. Metsästäjä, tai siis entinen sellainen. Kaiken kukkuraksi tämä mukava herrasmies tuli mun perässä kassalle ja osti mulle kakun. Kyllä, pääsiäiskakun, jossa on marsipaanikani ja suklaakuorrute! Ja herksua on ;)

Keskiviikkon meil oli yks koululuokka käymässä. yhdellä tytöllä on poni ja sen isällä hevonen, niin sitä kautta. Se poni on kokoa xxxs, ja sitä sit talutin maneesissa 20 ympyrää. se on tosi iso-egoinen ponny, mutta käyttäytyy lasten kans mainiosti. Ja sen voi viedä tarhaan harjasta taluttamalla :D

Keskiviikkona saatiin myytyä myös se "iiiihana" haflinger. Siitä tulee vikellysheppa, joten mä jouduin koekaniiniksi. Ei mitään vaativia temppuja tietenkään, mutta muutaman pyrähdyksen jälkeen hafi tais tajuta juonen. Tiistaina sitä käytiin myös katsomassa ja kokeilemassa, mutta ne ei ollut valmiita maksamaan haluttua, naurettavaa summaa. Koska kahdessa viikossa se muuttui jo valtavasti entiseen verrattuna. Muisti jopa kuinka voi kulkea oikein päin!

Ens kerralla voisin pureutua ostajiin, niitä on sitten maan ja taivaan väliltä!